X-sprint seikkailua kaikille X-sprint seikkailua kaikille

EQ:sta toivutaan (ehkä)...

EQ:sta toivutaan (ehkä)...  01.08.2004

Kauden kovin kotimainen kisa on sitten takanapäin. parhaat voittivat jälleen kerran ja muutenkin kuvat tuntuivat olevan kovia. Ohessa lainaus rakkaan vihollisemme Gatoraden (lue: kato raato) kisan etenemisestä.



------------klip------------------------


Kauden pisin ja vaativin kotimainen seikkailukisa on takana ja viimeisiä univelkojen rippeitä on vielä tasoiteltavana. Kisa sujui joukkueeltamme, Pekka Sorjonen, Veli-Pekka Mölsä ja minä, hyvin ja vahvan lopun ansiosta nousimme neljännelle sijalle ympäri Länsi-Uuttamaata käydyssä kilpailussa. Joukkueen henkistä ja fyysistä huoltoa kisassa hoitivat Antti Mikkonen, Risto Salmela ja Jussi Sulander. Alla tarkemmin kisan kulku ja edesottamuksiamme:



Kisa avattiin tiistaina 20. Lohjalla, jolloin pidettiin joukkue-esittely ja jaettiin numerot. Tämän jälkeen joukkueet siirtyivät Bäggöön kautta Jussarön saarelle Tammisaaren edustalle. Ohjelmassa oli yöpiminen taivasalla. Mikäs sen hienompaa kuin kesäyö tyynessä ja kirkkaassa saaristosäässä. Aamulla saimme kajakit ja annoimme melontapelastautumis- ja kiipeilytaitonäytteet sekä kävimme läpi varusteet. Ohjelmaa oli hyvinkin iltapäivälle, jolloin ruokailimme järjestäjien pastalounaan ja aloimme viime valmistelut kisaan. Kisa alkoi prologilla, joka pidettiin Jussarön saarella. Prologissa kierrettiin saari uiden ja juosten ympäri. Tehtävärastina matkan varrella oli jumarointi (kiipeäminen köyttä pitkin ylös nousukahvan avulla). Menomme oli hyvää ja sijoituimme seitsemänneksi, 7 minuuttia voittaneesta Nokiasta. Prologin jälkeen söimme nopeasti, saimme kartat ja reittikirjat kisan ensimmäistä osuutta varten. Huolto suuntasi tämän jälkeen takaisin manterelle.



Endurance Questin lähtä tapahtui keskiviikko iltana kello yhdeksän Jussarön saarelta. Kiersimme aluksi saaren myötäpäivään ympäri ja suuntasimme kohti länsi-luodetta ja Hangon niemessä sijaitsevaa Syndaalenia. Reitin varrella keräsimme kymmenen rastia ja reitin puolivälissä pysähdyimme coastaleering osuudelle. Coastaleeringissä juostaan ja uidaan rannan tuntumassa ja liukastellaan rantakivilla. Laji on todella hieno Suomenlahdella, sillä pikku saaria on paljon ja luotoja tiheään. Tyynessä yössä käyty reitti otsalampun valossa oli hieno näky valojen heijastuessa veden pinnasta. Coastaleering kesti kaksi tuntia ja etenimme Lundhagsin ja Hekotekin kanssa yhtä vauhtia. Nokia oli hieman edellä ja Free Heels kiri kolmikostamme ohi. Melonnan lopussa kärsimme prologin aikaeron johtavaan joukkueeseen, jolloin kisa muodostui varsinaiseksi non-stop kisaksi, jolloin kisa-aika oli reaaliaika. Tulimme mantereelle viidentenä kellon ollessa hieman yli kolme torstaiaamuna.



Saimme jatkokartat ja reittikirjat, söimme ja otimme lisää eväitä ja suuntasimme uudelleen melomaan kohti pohjoista. Heti lyhyen pätkän melottuamme oli reilun puolen tunnin suunnistus. Pekka ja minä kiersimme rastit ja VP meloi kajakit eteenpäin rantaa pitkin. Kilpailuohjeissa vaadittiin vähintään kahden hengen juoksu. Melontaa jatkui muutama tunti kunnes saavuimme packraftingin ja rullaluistelun vaihtoon. Jätimme melontavarusteet ja otimme uimapatjat ja rullaluistimet ja sauvat. Lyhyen hölkän jälkeen uimme kapean lahden yli, josta jatkoimme juosten hiekkatietä pitkin. Hiekkatietä vaan jatkui ja rullaluistimet painoivat repussa. Free Heels löi luistimet jalkaan ja alkoivat luistella hiekkaa pitkin. Samoin teimme me ja perässämme tullut Karhukopio. Reitin varrella oli quest tehtävänä etäisyyden arviointi näköalatornilta joihinkin läheisiin savupiippuihin. Arvioimme matkaksi 45 km ja järjestäjän mukaan matka oli 33 km. Sakkoa saimme 10 min. Luistelu jatkui ja vihdoin pääsimme asfaltille. Se oli osittain hyvässä kunnossa, mutta paikoin karun saaristolaissään armoilla ollutta, paikat hampaista ravistelevaa asfalttia. Luistelimme yhteensä neljä tuntia ja saavuimme helpottuneina pyöräilyn vaihtoon kymmenen maissa aamulla. Jätimme luistelusauvat ja pakkasimem luistimet reppuun ja jatkoimme pyöräilyosuudelle. Lundhags, Hekotek, Karhukopio ja Free Heels olivat vain minuutteja edellämme. Pekka suunnisti vahvasti ja kiersimme rasteja hyvää vauhtai kohti Lohjaa, jossa seuraava vaihtopaikka sijaitsi.



Tulimme vaihtoon viidentenä ja menimme suoraan flying fox tehtävään (vaijeriliuku). Liuku oli pitkä sujaus ja lopuksi pudottautuminen veteen ja uinti rantaan. Torstai-iltapäivän helteeseen rasti sopi hyvin. Vaihdossa olimme hieman verkkaisia ja edellisen yön nukkumattomuus tuli esille.



Söimme runsaasti ja suuntasimme Lohjan kaupungille ja vesitornille, jossa oli jumarointia ja laskeutuminen. Olimme taas yhdessä Karhukpion ja Free Heelsin kanssa. Rasti sujui hyvin, kädet tosin menivät aivan hapoille jumareiden pumppaamisesta. Vesitornin jälkeen vuorossa oli Tytyrin kaivos, rasti 330 m syvyydessä kaivoksen pohjalla ja taas ylös. Kaivos oli mukavan viileä helteisessä iltapäivässä. Jatkoimme Hiidensalmen rantaan, jossa tehtävänä oli rakentaa tukkilautta. Huoltajamme olivat perehtyneet alaan ja päätyneet katamaraaniratkaisuun. Valitsimme 3 isoa tukkia ja sidoimme ne irralleen toisistaan, niin että keskimmäisen päällä istuttiin ja tukkien välistä melottiin. Saimme Antin ripeiden otteiden avulla lautan nopeasti kasaan ja liikkeelle. Lautta kellui, mutta vauhti oli hidasta: noin kolmen kilometrin matkaan kului nelisen tuntia. Tyyni Lohjanjärvi ja ihmettelevät soutajat loivat rauhalliset puitteet osuudelle. Vihdoin saavutimme mantereen, purimme lautan ja suuntasimme lyhyen juoksun ja uinnin jälkeen vaihtoon. Vaihdossa saimme jälleen kartat ja reittikirjat ja söimme hyvin ja vaihdoimme kuivat kamppeet päälle. Kävimme tilanteen läpi ja päätimme käydä nukkumaan. Olihan edellinen yö menty läpi ja takana kuuma ja vaativa päivä. Laitoimme varusteet valmiiksi ja painuimme telttaan nukkumaan. Unta ei tarvinnut odottaa. Puolentoista tunnin lepo ja herätys uuteen seikkailulliseen päivään. Kannoimem kajakit rantaan ja lähdimme melomaan. Melontaosuudella oli vain yksi rasti, jonka löysimme hyvin ja osuuden lopussa kajakkien luovutus. Lyhyt juoksupätkä ratsastusosuudelle ja saimme mukaamme hevosen. VP hyppäsi selkään ja aloitti ratsastuksen. Matka taittui aamuhämärässä ja kiersimme osuuden mukavalla vauhdilla. Saimme Silvan lähes kiinni ja rastilta lähtiessämme Osuuspankin pojat tulivat reippaasti juosten rastille. Edellämme olivat siis tällä hetkellä Nokia, Lundhags, Hekotek, Karhukopio ja Laskuvarjojääkärikoulu ja Silva, jolla puuttui reitin joitakin osuuksia. Sijoituksemme oli siis kuudes. Pyöräilimme 70 km reitin todella hyvin ja nousimme Silvan ohi. Vaihtoon tullessa tilanne oli vaativa: edessä 18 tunnin osuus juoksua, suunnistusta, kickbikeä, melontaa ja pyöräilyä. Kaikki tämä läpi yön. Kaikki joukkueet saivat 1h 52 min "sakon" eli tauon vaihdon yhteydessä. Ehdimme nukkumaan kolme varttia, syödä ja valmistella kaiken osuudelle.



Osuus alkoi lähes 20 km:n juoksulla pitkin teitä ja metsiä. Reitin valintaa ei juurikaan ollut ja rastit löytyivät yleensä mäkien päältä. Pidimme tasaista vauhtia ja juoksimme vain alamäet. Reput selässä tekevät juoksun kuluttavaksi ja raskaaksi. Juoksun päätteeksi oli 8 kilometrin suunnistus. Pekka teki töitä hartiavoimin ja veti joukkueen lajista hyvin läpi. Suunnistuksesta jatkoimme kickbikeilla eteenpäin Karkkilaan. Jälleen lajin vaihto ja nyt vuorossa melonta. Perjantai-ilta alkoi hämärtyä kun laskimme kanootin vesille. Joki oli yllättävän vuolas ja koskia runsaasti. Pahin pelkomme toteutui joutua yöllä melomaan vaativaa virtaavaa vettä. Merkittävät erot pitkissä kisoissa tulevat juuri pimeän ja vuorokausirytmin myötä. Jos joukkue pystyy etenemään vaativat osuudet valoisassa muiden jäädessä pimeään erot usein kertyy merkittäväksi. Yritimme aluksi meloa koskipaikat mutta kanootti heilui ja keikkui holtittomasti. Onneksi emme kaatuneet missään vaiheessa. Päätimme kahlata virtaavat kohdat ja meloa rauhallisemmat paikat. VP piti perää hyvin ja melontaa kasassa, toki silloin tällöin törmätessämme joen penkkaan paljastui, että väsymys painoi häntäkin.



Joki yöllä oli vaikea, sillä joen poikki oli jatkuvasti puita, joita piti kiertää ja kaartaa. Lisäksi jokea reunistivat pellot ja joki teki jatkuvaa kiemuraa oikealle ja vasemmalle jolloin täsmällisestä paikallistamisesta oli mahdoton haaveilla. Meloimme läpi yön ja odotuksenamme oli saapua järven lahdelle. Niin vaan ei käynyt. Aamu tuimaan vastaan meloi toinen joukkue, jonka tiesimme jättäneen osuuksia väliin ja sen takia olevan meitä edellä. Yritimme paikallistaa itsemme paremmin mutta saimme tilanteesta vasta kiinni erään sillan jälkeen ja huomasimme meloneen pari kilometriä ohi "lahden", joka itseasiassa oli järvi kartalla ja umpeenkasvanut räme oikeasti. No, paluu ylävirtaan ja samoilu rämeen läpi rastille järven eteläpäähän. Tehtävänä oli jumaroida köyttä ja portaita piktin kalliolle ja laskeutua alas. Nyt oli kiipeilyspesialsitin vuoro, joten VP tarttui toimeen ja kipusi hienosti ylös. Pekan kanssa kiersimme polkua pitkin. Rastilla saimme tietää nousseemme vitoseksi ohi Osuuspanin, jonka arvelimme pummanneen todella pahasti kun heitä ei näkynyt missään. Takaisin rämejärven halki pyöräilyn vaihtoon. Saimme lisää karttoja ja reittikirjan, pakkasimme varusteet reppuun ja lähdimme ajelemaan. Helpotus oli valtava kun oli taas valoisaa, melonta takana ja pyörät rullasivat hyvin. Väsymys painoi ja olikin taisteltava, jottei nukahda. Kaikki meni hyvin, Pekka suunnisti tarkasti ja pidimme hyvää vauhtia yllä. Tulimme viimeiseen vaihtoon. Saimme kartan ja ohjeet viimeiselle osuudelle, jossa oli 2 km packraftingiä, juoksua, pyöräilyä ja lopuksi suunnistusta. Olimme vaihdossa viidentenä, selvä ero neljänteen ja takanamme olevaan kuudenteen joukkueeseen. Meillä oli kuitenkin vielä voimaa ja virtaa.



Nokian 3510 uimapatjoilla hurautimme pitkän uinnin mallikkaasti, alle tuntiin. Laskuvarjojääkärikoululla aikaa oli kulunut 2,5 tuntia. Uinnin jälkeen selvitimme nopeasti Tyrolean traversen (vaakatasossa olevan köyden varassa liukuminen käsillä vetäen) köysitehtävän ja kipaisimme hakemaan pyörät drop-off pisteeltä. Tässä vaiheessa kisaa oli enää vähän jäljessä ja Laskuvarjojääkärikouou 15 min meitä edellä. Tasaisen varmalla suunnistuksella ja rauhallisella vauhdilla etenimme ja keräsimme viimeiset rastit. Homma sujui ja saimme muita joukkueita, jotka olviat jättäneet osuuksia väliin ja oikaisseet ja Laskuvarjojääkäreitä kiinni. Maalialueella jätimme vielä pyörät hetkeksi ja juoksimme suunnistusrastit ja suuntasimme kohti maalia. Suunnistukseenkin saimme mahtavan vauhdin ja olimme pyörillä ja maalissa heilauttamalla: sijoitus hienosti neljäs ja toiseksi paras suomalaisjoukkue! Laskuvarjojääkärit kukistimme lopulta 1 h 10 minuutilla. Voittaja Nokiaan eroa kertyi 7, 5 tuntia ja kärkikolmikkoon 6 tuntia.



Kaiken kaikkiaan vaativa ja vaikea kisa, johon onnistuimme valmistautumaan hyvin. Kisan aikana huolto pelasi erinomaisesti ja oli etenemisemme ja vauhtimme selkäranka. Uskoisin, että Kroatian kisalla oli myös merkitystä, joka näkyi sujuvassa packraftingissä ja kyvyssä juosta maltillisesti.



Teimme myös nukkumisen osalta hyvät ratkaisut. Joukkueessamme yhdistyi hyvin vahvuutemme - Pekan suunnistus, VP:n melonta ja minun uinti. Kukin vuorollaan veti joukkuetta eteenpäin vauhdikkaasti.



Kiitoksia Gatoradelle urheilujuomasta, Lundhagsille vaatteista, Helsingin Urheiluvälinehuollolle pyörähuolloista ja kaikille avusta, tuesta ja kannustuksesta!



Hannu, Pekka ja V-P



------------klip------------------------





Tuo jutun alkupuoliskolla vilahdellut Free Heels oli meidän joukkue (Ville Niemelä, Pasi Lehtonen ja Jari Kaaja). Alku siis sujui meillä mukavasti mutta sitten alkoivat jalat tehdä tenän ja loppu kisa meni melkoiseksi taapertamiseksi... Mutta ensi vuonna uudestaan...

< Takaisin


webmaster@x-sprint.com Ι Copyright © X-sprint 2004